Joitain oivalluksen hetkiä lukuun ottamatta kirja jäi valitettavan hämäräksi ja sekavaksi. Vaikutti siltä että kirjailijalla oli kiire kirjoittaa tarina jossa päähenkilö kirjoittaa kirjaa naisesta joka rakastuu perheellisen naiseen samalla kun hahmo itse rakastuu perheellisen naiseen samalla kun kirjailija itse on kokenut tarinan todeksi(?) omassa elämässään. Kirjassa on monta tasoa, joilla hypitään edestakaisin samoin kuin ilmeisesti myös ajassa ja kertojien välillä. Teoksesta jäi tosi hajanainen, (tarkoituksellisen hajanainen?) käsitys. Mikä lopultakaan on fiktion, toden ja autofiktion ero? Sitäkin tässä kai pohditaan, samoin kuin sukupuolirooleja ja identiteettiä. Pitäisi lukea toiseen kertaan, niin pääsisi syvemmälle teokseen.